lauantai 27. helmikuuta 2010

Jääkarhupainia

Iso valkoinen jääkarhupehmo on Leon paras painikaveri. Tämä otus löysi tiensä meille jo ennen Leon syntymää ja jossain vaiheessa olin jo aikeissa etsiä karvakasalle uuden kodin tilaa viemästä, mutta eihän tätä nyt mihinkään pois voi enää laittaa kun karhusta ja Leosta on tulleet niin hyvät kaverit :)


Sen päällä voi pomppia...

Nipistää nenää...

Halia...

Tutkia...

Se on pehmoinen ja sopiva lepäilyyn...

Eikä se yhtään valita :)

lauantai 20. helmikuuta 2010

Pinnispyöriäinen

Nukkuuko muiden lapset sängyssään oikein päin peiton alla, pupu suloisesti kainalossa ja pää tyynyllä noin niinkun normityylillä?  Ei vaan meillä. Ehei... En kyllä tiedä kehen tuo poika on tuossa unissaan pyöriskelyssä tullut, mutta meillä lienee enemmän sääntö kun poikeus, että poika myllää koko sängyn ihan myttyrälle yön aikana. Hyörii, pyörii, kierii ja liikkuu unissaan mahdottoman paljon.

Peitto on aina pois päältä eikä pää koskaan tyynyllä, jalat taas sitten sitäkin useammin :D Eipä tuo sinällään mitään haittaa koska uni maistuu, mutta itsestä tuntuu kamalalta kun toiselta on aina peitto hukassa.  Niinpä käynkin aina peittelemässä pojan uudestaan ennen kuin menen itse nukkumaan. Ettei vaan pienelle tulisi kylmä.

Voi vaan ihmetellä, miten hassusti sitä pieni ihminen voikaan nukkua. Leo nukkuu usein mahallaan polvet koukussa, pylly pystyssä ja kädet vartaloa pitkin kuin mäkihyppääjällä ikään tai sitten kummallisessa epäluonnollisessa asennossa puoliselällään vinottain/mutkalla/mytyssä tai väärin päin ja löytyy aamulla lopulta poikittain sängystä heiluttelemasta jalkojaan iloisesti pinnojen välistä. Enää poika ei itke heti herättyään, kuten tapana oli vielä vähän aikaa sitten, vaan höpisee iloisesti omia juttujaan odottaen koska joku hakisi pois sängystä.

Yöt sujuvat siis unien puolesta hienosti. Vaikuttaa siltä, että nukkumatti on vihdoin löytänyt oikean annostuksen unihiekkaa, koska nyt on menty melkein kuukausi lähes täysillä 12 tunnin yhtämittaisilla yöunilla. Mutta mietityttää vaan, että koska tuota lasta voi ajatellakaan siirtää pois pinnasängystä sellaiseen matalampireunaiseen malliin, jos tuo yöpyöriminen on noin mahdotonta. En taida uskaltaa kokeilla vielä vähään aikaan.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Seuraavaksi...

...ohjelmassa on lösähtää sohvalle, tuijottaa telkkua sen kummempia ajatuksia vailla sekä nauttia kiireettömyydestä, rauhasta ja hiljaisuudesta... niiiin ja ehkä vähän herkutella :)

Mukissa on maitoa, koska inhoan kahvia, enkä kyllä juo teetäkään. Tuikitarpeellinen infopläjäys ;)

Tälläiset normiarkipäivätkin vie mehut nykyään aika kiitettävästi, kun kotona asustaa pieni seikkailija, tutkija ja maratoonari. Kaikki samassa paketissa. Nyt kun kävelystä on tullut Leon liikkumismuoto number one, on maailma avautunut pojalle ihan uudella tavalla. Kiipeileminen ja piiloon meneminen ovat nyt niitä tämän sesongin uutuuksia. Joten koko päivän pojan perässä juosseena, äitistä on ihanaa hengähtää hetki. Siispä suuntaan nyt sinne sohvalle!

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Ystäville ihanille!


Sydämellistä Ystävänpäivää!





 " Elämää pitää vahvistaa monilla ystävyyksillä -
rakastaminen ja rakastettuna oleminen on
olemassaolon suurinta onnea."

-Sydney Smith-

perjantai 12. helmikuuta 2010

Retrolakana :)


Leo sai tänään sänkyynsä tämän vanhan ihanan lakanan, joka on peruja lapsuudestani kultaiselta 80-luvulta. Sopivan lapsellinen ja iloisen värikäs. Miten jokin kangas voikaan herättää niin paljon muistoja! Näitä kuvia on tarkkaan tutkittu ja niistä tarinoitu, kun lakana on piristänyt omaa vuodettani pikkutyttönä. Nyt lakana saa herättää uusia muistoja ja tarinoita sekä mukavia unia!

torstai 11. helmikuuta 2010

Uusia asioita

Onpas kulunut viikko ollut täynnä touhua ja säntäilyä sinne tänne. Pitää tulla blogimaailmaan hetkeksi huilaamaan. Viikon sisään olen ehtinyt käydä jo toisessakin työhaastattelussa. Lisäksi se ensimmäinen haastattelu poiki mulle jatkopaikan ja juuri nyt suoritin parit näppäryys- ja tarkkuustestit koneella, jotka kai sitten viimekädessä ratkaisevat valinnan. Enpä ole ennen tuollaisiakaan joutunut tekemään. Huh... vieläkin kädet tärisee kun tiukka keskittyminen ja jännitys purkautuu. Nyt alkaa jo tosissaan jännittää jos näistä paikoista jompi kumpi olisi tarkoitettu mulle. Koitan vältellä turhaa toiveilua, mutta onhan tässä jo kieltämättä melko hyvät tsäänssit.  Ja tietysti haikeana ajatuksissa myllää tämän kotiäitikauden päättyminen. Raaskinkohan mä antaa tuota poikaa ollenkaan hoitoon ;)


Tällä viikolla on tavattu myös taloedustaja. Kolme tuntia keskustelua ja suunnittelua. Paljon tuli uutta asiaa, tarpeelista tietoa, kasa esitteitä ja pino papereita sekä kova hinku omasta kodista. Isojen asioiden suunnittelu on jännittävää, mutta myös henkisesti voimia kuluttavaa. Itse olin tuon palaverin jälkeen ihan sippi. Nyt tuntuu tapahtuvan niin isoja asioita, ettei oma pää oikein pysy perässä. Onneksi mulla on tuo oma rakas poikanen, joka kiipeää syliin, painaa pään rintaa vasten  ja välillä herättää äidin tähän päivään.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Odottavan aika on pitkä


Sain kaivatun puhelinsoiton eilen ja tänään sitten kävin työhaastattelussa :) Työ vaikuttaa sellaiselta, jota tekisin hyvin mielelläni. Tavallaan ihan uutta hommaa, mutta johon voin soveltaa edellisissä työsuhteissa hankkimaani kokemusta. Mikä parasta tämä paikka olisi tässä omalla kotipaikkakunnalla. Hakijoita oli huimat 150, joten täytyy olla tyytyväinen että tähän asti jo pääsin. Haastattelu oli mukavan rento ja koin että sain asiani sanottua ja annettua itsestäni positiivisen kuvan. Nyt vaan jännätään. Tuloksia saakin sitten odottaa aivan pitkästymiseen asti, lähes pari viikkoa :p Toivotaan parasta...

tiistai 2. helmikuuta 2010

Tiistai-päivän juttuja

Kirjasin ylös palan omasta arjestani, tämän tiistai-päivän. Postauksen idean sain Sarin blogista.

Tavanomaisesta arkiaamusta poiketen heräsin tänään ihmeen aikaisin ja ihmeen pirteänä (lieneekö syynä erittäin hyvin nukutut yöunet) laittamaan miehelle aamupalaa ennen hänen töihin lähtöään. Savupekonia ja paistettua kananmunaa sekä kahvia. Pientä arkiluksusta kullalle. Normaalistihan käännän kylkeä siinä vaiheessa kun mies lähtee töihin.

Leo heräili kahdeksalta, yllättävän aikaisin hänkin. Mukavaa yhdessäoloa, köllöttelyä, leikkejä ja hitaasti venytettyjä aamutoimia. Lämpimiä voileipiä (mulle) ja puuroa (poitsulle).

Aamupäivällä lähdettiin pihalle ja tupsahdettiin keskelle taven ihmemaata. Lumisadetta ja -kinoksia, valkoisuutta vaikka millä mitalla! Päivän hyvänä työnä kolasin koko taloyhtiön pihan. Tuli hiki!  Leo peuhasi kontaten mukana, hihkui posket punoittaen innoissaan pitkin isoa leikkikenttäänsä.

Puuhakkaan ulkoilun päätteeksi uni maistui pikkumiehelle jopa kahden ja puolen tunnin verran! Käsittämätöntä kerrassaan. Unien aikana ehdin valmistaa ruoan, täyttää tiskikoneen, katsoa edellispäivän nauhoituksia ja lukea kirjaa. Imuroidakin piti, mutta se jäi...

Iltapäivällä sain mieluisan puhelun. Yhdestä hakemastani työpaikasta soitettiin :) Halusivat esihaastatella muutamia hakijoita näin puhelimitse, jonka jälkeen valitsevat varsinaiset haastateltavat, koska hakemuksia oli tullut kuulemma läjäpäin. Olin siis varteenotettavimpien hakijoiden joukossa, mikä tietysti tuntui kivalta. Huomenissa saan tietää tuleeko haastattelukutsua. Iiks.

Illalla käväisin vielä kaupassa ja samalla reissulla siskoni luona. Kotiin tulessa vastaan KÄVELI omasta uudesta taidostaan äärettömän innoissaan oleva pojanvesseli. Ihana! Enimmäkseen vielä kontataan, mutta kävelyä harjoitellaan kyllä jo vähän joka käänteessä.

Nyt on lapsi nukkumassa. On hetki aikaa itselle. Iltapalaa natustaessa voisin lukea uusinta kaksplussaa tai tehdä suunnitelmia ja haaveilla. Ihan vain olla, sen taidon osaan hyvin :D Seuraavaksi taidan käpertyä miehen kainaloon sohvalle, jossa tuo näkyy jo nukkuvan. Ja kuuluu kuorsaavan ;)

Meidän arkea ja elämää. Tässä ja nyt. Olen onnekas.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...