sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Uutta kotiin

Viikko sitten kävin uteliaisuuttani Pentikin ystävämyynnissä ja eihän sieltä pois päässyt lähtemään ostamatta jotain. Ostoskoriin tarttui pari tyynynpäällistä, ihana villainen torkkupeitto ja uusi lamppu. Harvemmin tulee ostettua kerralla näin monta kivaa juttua, mutta nyt oli ihan pakko vähän palkita itseään, hyvin onnistuneesta työviikosta tai ihan mistä  hyvästä vaan.

Enemmänkin olisin keksinyt ostettavaa, mutta taasen vastaan tuli kotoa loppuva tila sekä rajallinen tilin saldo. Jos olisi sitä tilaa ja rahaa, olisin ostanut vielä parit ihanat rottinkinojatuolit...huoh. Ehkä sitten joskus jos KUN saan sen oman talon. Ja ihan kivasti näillä pienilläkin ostoksilla sai uutta ilmettä  olohuoneeseen.


 Tyynynpäälliset sopivat mielestäni hyvin meidän sohvan väritykseen. Sohva on jo vanha, mutta edelleen ryhdissä, joten se ei ihan vielä ole vaihdettavien listalla.


Viltin lämmittäessä on ihana käpertyä nojatuolille katsomaan lempiohjelmia. Vaikka Greyn Anatomiaa :) Tykkään tuosta ruskeasta sävystä tosi paljon.

 Ja tässä lamppu, joka vielä hakee paikkaansa. Kuvassa se on Leon huoneessa, mutta nyt siirsin sen olohuoneen tv-tasolle niin saan ihailla sitä useammin :) Miehelle ehdotin, että ostaisin olohuoneeseen sellaisen kauniin ja käytännöllisen (siitä voikin olla montaa mieltä) sivupöydän tuota lamppua varten. Se piti mua kahjona.

Tänään käytiin muuten yhdessä asuntoesittelyssä naapuripaikkakunnalla. Samasta talosta oli kiinnostunut aika moni muukin ja väkeä oli esittelyssä kymmenittän. Tuo talo ei kuitenkaan ollut meidän. Ei tullut sellaista oloa, että tämän on meidän. Tiedättekös? Todettiinkin kotimatkalla miehen kanssa, että juu, kyllä se oma talo pitää vissiin rakentaa, niin saa juuri oman maun mukaisen. Ensi keväänä... ehkä.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Yksi pieni kettu


Ehdottomasti rakkain Leon leluista on Kettu-pehmo. Leolla on paljon kaikenlaisia pehmo-otuksia, lukuisia nalleja ym. mutta mikään muu ei ole niin tärkeä Leolle kuin tämä pieni ketunpoikanen. Kettu on aina pojan mukana niin päivän leikeissä kun yöllä unikaverina. Nukkumaan ei käydä, jollei kettu ole pojan kainalossa. Aamuisin isin ja äidin makuuhuoneen ovella seisoo pieni unisenpörröinen tuttisuinen poika, joka kantaa mukanaan rakasta kettuaan hännästä roikottaen :) Kettu on lukuisista rutistuksista, riepotuksista, pusuista ja leikeistä johtuen hieman nuhruinen, mutta sitäkin rakkaampi Leolle.

Kettu mukana myös pahanteossa :D

Onko muiden pikkuisilla yhtä, kaikkein tärkeintä lelua ja mikä se on?

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Lokakuun kaunein päivä

Kirpakka, aurinkoinen syyssää houkutteli meidät tänään ulos pihatöihin ja -leikkeihin. Ohjelmassa oli haravointia, istustuspuuhia, leikkiä lehtikasoissa sekä kauniin syyspäivän tallettamista kameralla. Varsin kiva sunnuntai-päivä.

Istutin kanervia ja callunoita. Muratit olivat vielä voimissaan kesän jäljiltä, joten ne saivat jäädä somistukseksi ja kanervien kaveriksi.


Uusi lyhty löysi paikkansa

Tyhmä äiti koitti ensin estää lehtikasojen sotkemisen, mutta eihän tuota lapsen riemua voinut kieltää :)




Syksyfiilistä ja väriloistoa löytyy nyt kaikkialta,
puista ja pensaista...




sekä maasta...


 bongattiin myös tikka

 mummin kesäkukatkin jaksoivat vielä kukkia

 Syksyä piti tuoda myös sisälle koristekurpitsojen muodossa

yksi pieni linssilude tunki kuvaan...

Iloista syksyä!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Syksyä ja sairastelua



Syksy olisi tosi kiva vuodenaika jos siitä voisi nauttia ilman perinteistä syysflunssaa tai jotain muuta tautia - terveenä. Tällä viikolla meidän perhe pääsi tutustumaan uuteen, mutta vähemmän mukavaan tuttavuuteen nimeltä enterorokko. Leo sai sen tuliaisina hoidosta, poika kuumeili viime viikonloppuna, kuume nousi korkealle, kaupan päälle putkahti iso kasa näppyjä käsiin, jalkoihin ja suuhun, veti pienen potilaan kovin voimattomaksi.

Kun poika muutaman sairastelupäivän jälkeen alkoi olla enemmän oma itsensä, iski tuo kökkö rokko myös muhun. Niin kovassa kuumeessa en muista aiemmin olleeni, kuumemittari näytti himpun verran yli 40 astetta ja olo sen mukainen. Lisäksi vielä kamala kurkkukipu, yleinen heikko olo, päänsärky ja vatsakipu. Kiva sairasteluviikko! Ja kun jo elättelin toivoa, että säästyisin näpyiltä, ilmeistyivät nekin sitten eilen. Ei olis tarvinnut. Leoa sen sijaan ei näppylät tunnu haittaavan, ihmettelee niitä ja laskee kaksi, kolme... Kyllä niitä taitaa aika paljon enemmän olla, laskutaidot vaan ei riitä pidemmälle vielä :) Tämä laikukas perhe köllöttelee nyt vaan kotona ja ihailee kauniita syyspäiviä ikkunan takaa. Pysykäähän terveenä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...